Antin pikkuvaimo..

..ja asiat hyvällä mallilla!

Morsiuspuku valmistuu, ja onkin pieniä loppusilauksia vaille kokonaan valmis. Kyllä mulla on taitava äiti! Mekot, jotka ostettiin sieltä loppuunmyynnistä, ovat saaneet väistyä uusien parempien kankaiden tieltä.  Näillä näkymin näitä ensimmäisiä kankaita, joiden pohjalle pukua alettiin suunnittelemaan, käytetään vain alushameena Toki morsiustytöt voivat saada omaansa tätä ”vanhaa” kangasta myös - ellei sitten tule jälleen parempia ideoita!

Morsiustyttö -ja sulhaspoika-asiaa on pyöritelty pitkin kevättä. Nyt kuitenkin näyttäisi siltä että morsiuslapset tulevat. Tytöille ommellaan mekot ja sulhaspojat saapunevat omissa juhlavaatteissaan. Pukuetikettejä ei niin noudateta, eipä tule bestmanillekään samanlaista pukua kuin sulhaselle. Ja jos sulhaslapsista tuntuu hääpäivänä ettei heitä huvita tehdä mitään, niin sitten he eivä tee. Lasten ehdoilla mennään
Kutsu-asiakin selvisi kun teimme kutsut itse. Ja kauniit tulikin! Samaa linjaa jatketaan sitten hääjuhlassa paikkakorttien, värssyjen ja menu”tötsien” kanssa. Askartelua siis on vielä oivasti edessä, mutta nopeasti ne sitten valmistuu kun vain alkaa tekemään. Ja se tekemisen riemu on mahtava! Ja se, että saa konkreettisesti tehdä jotain häiden eteen eikä vain odotella itse hääpäivää. Kaaso on ollut mahtava apulainen hääaskartelussa, pitänee varmaan muistaa askartelusalkulla tms häiden jälkeen ettei vaan unohdu liimamis-taito

Elokuun ensimmäisellä viikolla on sitten tarkoitus ottaa loppukiri hää-asioiden kanssa. Tehdä leipomiset, askartelut ynnä muut mahdollisimman valmiiksi. Joitakin leipomuksia on jo tehty (ja tietenkin koemaistiaisia vaikka reseptit ovatkin takuuvarmoja..), mutta vielä sitä hommaa vain on.

Osa koristeluista käytiin hommaamassa Ikeasta kesäkuun alussa. Maljakot maksoivat 5kruunua (eli noin 50senttiä) ja tuikkualustat olivat kans halpoja. Kirpputorilta löysin sitten punaista koristehiekkaa maljakon pohjalle.

Bändi-asiakin selvisi kun päätettiin säästää ne olemattomat 500euroa häämatkaa varten (joka ei muuten ole enää Malediivit..). Pitäisi vielä joku ystävä pestata DJ:ksi ja kasata musiikit valmiiksi, niin voisi nauttia hääjuhlasta ilman huolen häivää.

Ainoa asia mikä oikeasti painaa häiden suhteen on bestman. Olen kuullut että toiset bestmanit ovat oikein hyvissä ajoin suunnittelemassa sulhasen polttareita ja keräämässä kaveriporukkaa kasaan yhdessä suunnittelemaan, mutta ei meidän häiden bestman. Nyt joku voisi sanoa, että ”onhan tässä vielä aikaa”, mutta kun tiedän että saunapaikat yms alkavat näillä suunnilla olla jo kortilla, niin olisi kiva jos bestman tekisi jotain asian eteen. (Hänelle kun on annettu jo 4kk sitten sulhasen kavereiden sähköpostiosoitteet joista kavereita saa kiinni…) Ja kun saisi edes ilmoitettua minulle onko ehdottamani päivä ok, että voisin suunnitella sitten meidän lomareissuja ja muita. Varsinkin kun lomareissut pitää tehdä viikonloppuina koska sulhasen loman aikaan minulla on jo alkanut työt. ARGH! sanon minä. Taidan kohta itse järjestää sulhasen polttarit (no älkää nyt tosissanne ottako!). Muutenkin vähän arveluttaa bestman-valinta. Ja kun minä vielä ehdotin, että valitsisi bestmaniksi sellaisen kenen kanssa on ollut pitkään kaveri. Jos sulhanen ei olisi kuunnellut ja olisi valinnut ykkösvaihtoehtonsa, olisi polttarit jo valmiiksi suunniteltu ja hääjuhlaakaan ei tarvitsisi jännittää osaako bestman sanoa siellä mitään. Mutta näillä mennään. Toivotaan, että kaaso ei sairastu tai menetä ääntään juuri häiden alla… Ja ainahan on vaihtoehto ottaa seremoniamestari erikseen.. Vaikkapa sitten se bestman-vaihtoehto numero yksi…….

mistä sitä aloittaisi? tällä hetkellä olo kun on sellainen, että ei vaan jaksaisi ajatella häitä. haluaisin vaan että ne olisi jo ohi ja voisi olella ja elellä aviovaimona ihanan miehen rinnalla. kun vaan joku osaisi tehdä ja valmistella häät minun ajatusten mukaan, niin se olisi kaikista paras idea. mutta mutta..

sen verran kuitenkin pitää jaksaa ajatella tämän ihanan aurinkoisen kevättalven keskellä, että huomenna tulevat kaaso ja bestman kylään ja katsotaan yhdessä  mitä kaikkia ideoita meillä on. ruoka-asiat on EDELLEEN ihan auki, samoin bändi. yhdelle bändille olisi pitänyt saada aikaiseksi biisilistaa laittaa, mutta kun ei olla saatu aikaiseksi istuttua vanhempiemme kanssa samaan pöytään puhumaan häistä.. laiskoja ollaan… kohta varmaan huomataan että on heinäkuu ja kiire elokuun lopulle kaikki saada valmiiksi!

tällä hetkellä kutsu-asia on sillä mallilla että vaikka kuinka tykkäisin itse tehdä ja talkoilla toisien naispuolisten kanssa kutsu-asioissa, niin emme ole sulhon kanssa saaneet aikaiseksi senkään vertaa(tässäkään asiassa), että olisimme korttitarpeita ostaneet.. niinpä ollen kutsukortit ilmeisesti tilataan ja menu-kortit yms askarrellaan itse.  me vissiin molemmat luullaan, että häät tulee ja järjestyy itsestään, meidänhän ei tarvitse muuta kun mennä paikalle ja näyttää kauniilta parilta heh heh.

kovasti odotan koko ajan elokuuta, ja varmasti todellisuus iskee jossain vaiheessa vasten kasvoja, että pitäisi jotain päätöksiäkin tehdä häiden suhteen.. mutta siihen mennessä nautin vaan ajatuksesta ja huokaisen helpotuksesta, että sentään minun pukuun KAIKKI kankaat on ostettu! käytiin tehokierroksella pyörimässä kaupungilla ja jo lähtiessä sanoin äitille, että niitä kankaita ei sitten montaa kertaa etsitä! ja hyvät (parhaat!!) kankaat löytyikin. mallikin on jo toteutusta vaille valmis. vielä pitäisi luonnos saada paperille puvusta ja sähköpostilla kampaajalle, jotta voisi alkaa kampausta suunnittelemaan. hiustenkasvatus-projekti onneksi tuottaa tulosta ja hiukset on hyvästikin yli olkapään

vielä semmoinen juttu, että kauhistuttaa ajatus niistä hirmumorsiammista joita noissa hääohjelmissa näkee. huh huh. kauheita pirttihirmuja jo ennen naimisiinmenoa! (mitähän niidenkin parien yhteiselosta sitten loppupeleissä tulee..??) kyllä minä ainakin haluan, että sulhanen (hääpäivänä ja loppuelämän aikana) nauttii ja on onnellinen, eikä että minä teen ja päätän kaiken ja mies on pahasti tossun alla. onneksi meillä osataan puhua ja pussata!

juhlapaikka meni siis jälleen kerran vaihtoon… tällä kertaa saa olla sitten se lopullinen ratkaisu ettei enää aleta vaihtamaan! samalla järjestyi sitten astiaongelmakin. ei voi  muuta kuin riemuita!!! talosta löytyy ruoka-astiat ja kahviastioitakin saa edullisesti vuokraamalla.

sormusta en ole vienyt minnekään talteen. oma ”piilopaikka” sormukselle on just hyvä. ja saapahan sitten ihastella sitä aika ajoin kun ei häitä malttaisi odottaa….. häävärssyjä on alettu katsomaan mitä laitetaan karkkien mukaan (itseasiassa delegoin tämän homman sulhaselle ettei sitten tule sanomista että ”eihän nyt tuommoista voi laittaa”.. onneksi ne karkit menee vieraille ettei itse tarvitse niitä sen suuremmin lueskella. mutta onpahan jotain muka-tekemistä tässä häitä odotellessa) (ja ennen kaikkea morsian saa rauhan siitä että jotain muka on alettu tekemäänkin eikä vain aina toppuutella että ”ehtiihän tässä, ei tässä vielä mikään kiire ole…)

kutsu-korttiasiaa on pyöritelty että mitenkä päin niiden kanssa tehdään, tilataanko valmiina vai väkerretäänkö itse. minä kun olen itse tekemisen kannalla niin taidetaan kallistua siihen vaihtoehtoon.. vaikkakin siinä voi käydä niin että säästöä ei siinä asiassa sitten tule. mutta saapa tehdä itse! (niinkuin MEIDÄN suvussa on tapana )

ruoka-asiat on auki. meidän äiti on luvannut ruuat hoitaa, sulhasen suku taas on sen kannalla että itse ei tehdä. tämä ärsyttää ja stressaa juurikin minua, kun itsekin tykkäisin että tehdään omin käsin. mutta mutta.. pitopalvelu vie sikana rahaa, itse tekeminen vie sikana aikaa.. asioilla on puolensa.. anoppi on ilmeisesti luvannut maksaa pitopalvelun, mutta kun.. no, jospa me saatais kakut ja iltapalat ite tehä…. (onhan sitä siinäkin…)

ensi viikolla aion soittaa seurakuntaan (tai käydä kulkiissani) ja kysästä saadaanko se pappi kuka halutaan. kanttorikin kai pitää varmistaa että mistä se se sitten tulee, kun ei vihitä oman seurakunnan kirkossa. vois samalla tiedustella osaisko se soittaa meidän häämarssit vai pitääkö sen alkaa treenaamaan    samaten pitäs soitella valokuvausliikkeisiin ja kysellä hintaa. valokuvaaja häihin on, mutta ”viralliset” kuvat käydään liikkeessä ottamassa.

jokohan muuten pitäis alkaa kenkiä muokkaamaan oikeaan kuntoon etteivät sitten paina hääpäivänä??

niin paljon on tapahtunut viimeisen sivupäivityksen jälkeen, että ei tiedä mistä aloittaisi….

Morsiuspuvun kangas on ostettu! ja edullisesti!!! kiitos äitille, saatiin puvun kankaat todella edullisesti erään naistenvaateliikkeen loppumyynnistä. Liikkeessä oli loppuunmyynti ja äiti oli siellä käydessään huomannut vanhoja ´60-ja´70-lukujen hääpukuja. Taisipa ensimmäisen kerran vitsillä heittää (tai puolitosissaan..) kun mulle sanoi, että käviskö ostamassa. Yhdessä sitten käytiin, kaikki kolme -minä,sulhanen ja äiti- ja löydettiin kaksi samanlaista ihanan kamalaa hääpukua. Ihanaa siksi, että kangas oli kivaa, kamalaa siksi, että aika on tehnyt tehtävänsä ja puhvihihat ei enää ole muodissa Vaikkakin kotona sitten sovitin toista puvuista ja tunsin itseni ”prinsessaksi”. Tuolla ne mekot sitten roikkuu ja odottaa vaatehuoneessa, keväällä vasta aletaan tosissaan suunnittelemaan pukua. Kangasta ainakin on! Vielä jokin pitsi tms kaveriksi niin hyvä tulee! (minä vaan en malttais odottaa että pukua alettaisiin tekemään…)       Käytiin kyllä alkusyksystä kokeilemassa pukuja liikeessä. Yksi unelmapuku löytyi, hinta 800e, vuokrahinta 550e. Että hyvät säästöt saadaan, kun näistä tulevista uusiopuvuista maksettiin 20e/kpl…siihen toinen kangas lisää niin hinta ei millään voi nousta lähellekkään 550e!
Sormus on hankittu myös. Edullisesti sekin. Nyt tuntuu että on ollut pariin otteeseen oikeassa paikassa oikeaan aikaan, kun on saanut asioita eteenpäin. Eräs kultasepänliike mainosti muuttoloppuunmyyntiä ja me mentiin Antin kanssa ”vain katsomaan” sormuksia. Juuri se oikea sormus sieltä sitten löytyi. Ja olipa vielä -20%. säästöäsäästöä… Viikon päivät sormus liikkeessä odotti, mutta siellä se vielä oli kun ostamaan mentiin. Nyt pitäisi vaan keksiä mihin sormuksen veisi jemmaan, kun allekirjoittanut ei malttaisi olla kokeilematta sormusta sormeen……. (käytiin muuten ensin toisessa liikkeessä, jossa hintataso oli jo alkujaan sen verran korkea, että ei ollut meidän kukkarolle sopiva..sielläkin oli kiva sormus, mutta ei se oikea…..)

Budjettia on vihdoin oikeasti laskettu. Ja koska tarkoitus ei ole kaikkia rahoja laittaa häihin, taitaa suurimmat rahansyöjät olla juhlapaikan vuokra ja bändi (jos sellainen edes tulee..). Äiti on luvannut auttaa (puku,ruuat,koristelu) ja appivanhemmatkin raha-avustusta antaa. Aiemmin tuntui, että näistä häistä ei selvitä ilman lainarahoja, mutta ilmeisesti säästöliekillä elo (ja raha-avustukset!) auttaa häiden onnistumiseen…
Bändi on kovasti hakusessa, ei vaan tiedä mistä etsisi. Erään hyvän hääbändin nettisivut oli lopettaneet toimintansa, liekkö enää koko bändi edes kasassa. Vaihtoehtona on väläytelty myös, että musiikki tulisi CD:ltä, ei huono vaihtoehto sekään. Pitäisi vaan alkaa kasaamaan kappaleita, joita haluaisi häissä kuulla. Joko bändille esitettäväksi toiveeksi, tai CD:ltä soitettavaksi. Pitäisköhän delegoida tätäkin eteenpäin ettei tulisi meille itselle kaikki vastuu kappalevalinnoista?

Hääyön viettopaikka käytiin varaamassa tänään. Hinta oli edullisempi kuin oltiin kuviteltu! Yllätyin iloisesti, kun kuulin, että aamiainen tarjotaan huoneeseen! miksei tästä ole kukaan kertonut etukäteen?   Hotellissa ei ollut vielä yhtään hääyövarausta meidän hääpäivälle, päästiin taas valitsemaan ensimmäisenä mitä halutaan. Kirkkoonkin kun soitin tammikuussa niin sain itse päättää kelloajan, koska varauksia ei vielä sille päivälle ollut! Kerrankin MINÄ olen hyvissä ajoin liikeellä enkä aina mattimyöhäisenä!

Kaikkea muutakin on ”lyöty lukkoon”; valokuvaus hääpaikalla on sovittu, kampaaja varattu (luottokampaajaan on luottaminen!), meikin teko sovittu.. mitähän muuta? Hääkuvaus pitäisi käydä sopimassa, samoin kimpun teko. Mitä vielä pitäisi muistaa? Varmasti paljonkin! Onneksi häät on vasta ensi vuonna

Kaason kanssa häähumu-ilta jouduttiin siirtämään, ehkä menee ensi vuoden puolelle. sittenhän sitä saa jo kunnolla häähumuillakin

Tästäpä tulikin nyt tämmöinen tehtyjen asioiden lista.. ehkä ensi kerralla kerron kuinka jo nyt osaan stressata tulevia häitä, ja kuinka kotona saadaan keskustelua aikaseksi häihin liittyvistä asioista.. Onneksi me molemmat odotetaan kovasti häitä ja sitä että saadaan olla toistemme aviopuolisoita. Välillä vaan tulee purettua stressiä kiukuttelemalla ja sitten tulee turhia kähnäyksiä, mutta onneksi ne voi jälkeenpäin naurattaakin. Onneksi.

häämatkakohde on siis päätetty sain sulhonkin miettimään Malediiveja ja nehän kelpas! nyt siis vaan pitäs alkaa säästämään,säästämään ja vielä vähän säästämään.. häiden budjettiakaan kun ei ole vielä tehty.. no, sovittiin että ensi vuonna ei ole pakko lähteä vielä häämatkalle, säästetään ja mennään sitten kun voidaan mennä. tai voihan sitä tehdä pienemmän häämatkan johonkin lähemmäs ensi vuonna ja matkailee sitten suuremmin kun on säästänyt tarpeeksi. ehkä se on 10vuoden päästä, mutta sitten se on. loppuikähän sitä naimisissa ollaan eilen sain herrankin vähän puhumaan tulevista häistä. oli ihan leppoisa iltalenkki kun sai puhua rauhassa häistä ja mitä sinne haluaa. mulla vaan meinaa syyhyttää niin paljon, että en malttaisi olla tekemättä.. pitäis päästä kauppaan ostamaan hääkarkki-tarpeita, se tuli eilen illalla päätettyä miten ne laitetaan tarjolle. karkkibuffet on siis hylätty idea, uusi kerrotaan jossain vaiheessa… mutta uusi on entistä parempi idea

tässä nyt odottelen perjantaita, vietetään kaason kanssa häähumu-iltaa. saa nähdä mitä jännää se on keksinyt

tässä olis myös nämä mun kenkäehdokkaat suurelle päivälle…

Tästä se homma lähtee etenemään; morsiammella on kahdet kengät mistä valita sopivat hääpäivän viettoon. alennusmyynneissä on taikaa! ja koskaan ei voi olla liian ajoissa kenkien oston suhteen onpahan aikaa totutella… tein kyllä varsinaisen löydön viime viikolla kun sain reilulla parilla kympillä kahdet kengät. nyt on vain valinnan vaikeus värin suhteen… kultainen vai valkea. ehkä tuleva puku antaa kans oman osansa kenkiin ja valinta tulee helpommaksi. tällä hetkellä kultaiset tuntuu minusta (ja äitistä ja pikkuveljestä;)) kivemmalta, Antti taas sanoi heti että ”valkoiset tietenkin”. aika näyttää…

ja puvusta puheen ollen (ja edellisen kirjoituksen kommentin vastaukseksi).. jos puvun hankinta olisi minusta kiinni niin minä olisin käynyt jo viime talvella katsomassa ja sovittamassa pukuja.. (miten niin olen malttamaton?) mutta vielä ei ole sen aika.. kuulemma ja minut tuntien mieli voi muuttua montamonta kertaa ennen hääpäivää! että ehkä ihan hyväkin jos kevääseen jättää Tallinnan reissun (jos sen meinaa tehdä..). mutta jotain oon jo päättänyt puvusta. haluan siihen pitsihihat. ei mitään rumia röyhelöitä vaan samantapaiset kuin Tanskan (?) prinssin vaimolla oli tänä kesänä heidän häissä.

ja sitten siitä häämatkasta… mitään ei ole päätetty. ei määränpäätä eikä ajankohtaa. kesällä naurettiin että voidaan käydä vaikka ennen häitä matkalla jos niikseen tulee. ensi kesän lomia kun ei vielä voi tietää miten ne osuu.. ajatuksia määränpäästä on kyllä heitelty mutta aina toinen keksii hyvän (tai ”hyvän”) perusteen miksi ei juuri sinne kannata mennä.. ehkäpä tässä talven päälle aletaan katselemaan vakavammin matkaesitteitä..

toissapäivänä äitin kanssa suunniteltiin meidän häitä. tai minä olin innosta pinkeenä ja suunnittelin, äiti lähinnä oli kuuntelevana korvana ja antoi omia vinkkejään. sen päätin että koristeluissa säästetään. koska häät on elokuun lopussa niin luonnosta saa varmasti koristeita vieraiden pöytiin ja tarjoilupöydän piristeeksi. pihlajan marjojen kypsyminen pitää siis tänä kesänä katsoa tarkkaan, että tietää voiko niitä hyödyntää koristeluihin. Anttihan on kerta mut luvannut vastuuseen koko koristelusta niin lupiahan ei sen jälkeen tarvi herralta kysyä

ja sitten vähän ikävääkin..

tuli taas tuossa yksi ilta telkkaria katellessa kamala ikävä iskää. mieleen pulpahti se viimeinen päivä ku käytiin kattomassa iskää ja viimeiset heipat sanottiin. siitähän se ajatus sitten lähti taas eteenpäin, että kuinka ikävää on kun isi ei ole näkemässä mun onnea. eikä taluttamassa alttarille. pienenä tyttönä sitä piti itsestään selvänä että kun naimisiin mennään niin isihän se saattelee sulhasen luo. entäs nyt? ei ole saattelijaa eikä ole edes sulhasta isille esitelty. että näin. niin se vaan elämä joskus kuljettaa toisin päin kuin haluaisi. silti se vain on kestettävä. positiivista sentään että kun on päästänyt toisesta tärkeästä miehestä irti niin toinen astuu parin kuukauden päästä mun elämään. ehkä silläkin oli joku merkitys että isi ja Antti ei koskaan tavannu ja Antti tuli mun elämään oikeesti pari kuukautta isin kuoleman jälkeen. äh, menee liian syvälliseksi. Ihania miehiä molemmat.

Toisesta ihanasta miehestä puheen ollen; bestmankin on saatu pyydettyä. ja parhaimman miehen valitsikin tehtävään. valinta oli muka vaikea vaikka koko ajan kai se oli tiedossa ketä tehtävään pyydetään. nyt on sitten kaaso ja bestman molemmat tiedossa, ei muuta ku alkaisivat polttareita miettimään. eikö ne pidä esipolttarit olla niin tietää mitä tuleman pitää

ensi kertaan!

hääpaikka on nyt sitten varattu! saatiin se mitä haluttiinkin ja itseasiassa just se meille sopivin paikka. nyt vaan sitten ens vuodelle jää se astioiden miettiminen mistä ne saa.. ja minä lupaan leipoa vieraille syötävää. ainakin jotakin..
hääpuku-asiakin on selvinnyt. päätin nyt varmaksi että äiti saa tehdä, ja selvispä sekin että jos samaan hintaan löytyy jostain se unelmapuku mitä tarvikkeet tulis maksamaan niin äiti lupas maksaa silloin koko puvun. on kuulemma varautunut maksamaan puvun tarvikkeet. oli ihana yllätys kuulla! nyt vaan sitten ootetaan ens kevättä että päästään tallinnaan kankaita etsimään

jännittää. nyt jo? kyllä vain. käytiin sunnuntaina kurkkaamassa sen verran kirkkoon, että nyt pitäs muistaa että se ei niiiiiin pitkä olekaan se käytävä kävellä. siellä oli just alkamassa joku kevätjuhla ja siinä kirkon kellot sitten alkoi soittaa, alkoi jännittämään!!! ”kauhusta” kankeana olin että ei juma, tuosta sitä sitten kävellään ja kaikki ystävät ja sukulaiset kattoo! mutta oli ihana jännitys. ja ihana oli ku käytiin yhessä kattomassa se paikka

sunnuntaina käytiin pikaseen kattomassa sitten se walo. oli ihana. maanantaina sitten soitin, että saisko sellaisen katselmuksen, että joku vähän esittelisi paikkoja. tänään sitten käytiin. oli ihana! se varmaan nyt sitte otetaan jos ei muuta viikkoon ilmaannu. ainoa miinus siinä on, että astioita ei ole talon puolesta, mutta pitää keksiä jotain..

Antti lupasi mun ottaa vastuulle häiden koristelun, jee! Punainen on meidän häiden väri, sen ympärille kun pikkuhiljaa alkaa keksimään ideoita niin hyvä tulee Mua vaan ei kuulemma edellisenä iltana päästetä hääpaikalle vaan mun pitää rentoutua ja ottaa rauhallisesti (näin sanoo äiti). Kiva vaan kun herra ilmoitti menevänsä vanhemmilleen häitä edeltäväksi yöksi niin mitäs minä sitten teen? ajatuksissa kävi, että kävisin iskän haudalla edelllisenä iltana viemässä kukkia, mutta en minä halua yöksi muualle kuin kotiin Antin kainaloon. se nyt vaan ei taida onnistua…. se kun kuulemma on tapana, että ei olla samassa paikassa… ja ennen vihkimistä ei saisi nähdäkään.. entäs valokuvaus sitten?????

Meillä on yksi kutsukortti mallikin jo valmiina, pitäs tehdä yksi mallliksi miltä näyttää. ja jos punainen on teema, niin ei kai kutsujen tarvi punaisia välttämättä olla? ei. juuttinarua vaan ja vanhoja tapetteja puvusta päätin sen verran, että äiti saa sen mulle tehdä. kai se ois ”kunniatehtävä” ja kun toinen vielä osaa sen varmasti tehdä. ei ainakaan tarvitsis miettiä että  mitä tulee.. ja uskaltais sanoa ainaskin suoraan jos ei miellytä Tässä vaan on ainoa ”ongelma” että häät on yli vuoden päästä niin kauheasti ei voi vielä tehdä valmiiksi. voisko aika kulua vähän nopeampaa? pitkä talvi tulossa tänä vuonna…. menis nyt tuo kesä ensin

ehkä musta sittenkin tulee hyvä vaimo. sain siivottua eilen \o/ pölyt tuli pyyhittyä, matot hakattua ja ulkoilutettua, kukat suihkutettua, pyykkiä pestyä, ovistaki pyyhin sormen jäljet, lattiat otin kostealla.. olihan ihana olo kun sai kaiken tuon tehtyä. eikä mennyt edes kauan!

oon tässä katellu vihkisormuksia. näin yks yö tuossa joskus unta, että minkälainen sen pitää olla ja nyt kai se on löytynyt. ainakin noin kuvan perusteella. ei malttais oottaa, että pääsee liikkeeseen sovittamaan.. pitää siihen asti tyytyä ihailemaan kuvista. sitten vain jännä nähä miten se sopii kihlasormuksen kanssa vierekkäin. entä jos se onki sitte huono? pitää miettiä asiat uuestaan

hääparin kirjaan saatiin kuviakin jo laitettua. tilasin vajaa 300kuvaa viimeisen parin-kolmen vuoden ajalta ja kieltämättä siellä oli muutama kuva minusta ja Antista.. miten se nyt sillai?

sunnuntaina mennään kattomaan sitä toista hääpaikkaa! parempaa. ja HALVEMPAA! oispa se hyvä. ois ois! sitte ku sen sais ni sitte vois taas miettiä asioita eteenpäin. sain taas tänään kuulla äitiltä ja antilta, että oon häähullu.. eivät oo tainneet häähullua koskaan nähä ku mua semmoseksi luulevat toki oon innoissani, mutta kerroin että pahempiakin on varmasti olemassa. ainaki luulen että on.. on niitä. ku en oo ees paha!

kävin tänään elämäni ensimmäistä kertaa jalkahoidossa ja sain ranskalaisen manikyyrin varpaisiin. ihanat! sanoin, että tahon tämmöset häihinki. kommentit oli sitä luokkaa, että ei taida olla ensimmäinen ja tärkein asia ja että kukapa niitä näkee. no minä! riittää ku minä tiiän, että ne on hyvät. ja kauniit. ja näkeehän ne joku sitten hääyönäki. ellei sitte käy niin että nukahtaa. niinkin voi kuulemman käydä, kjäh!

heh, äiti luki sitä hääparin kirjaa tänään ”ai, tekö ootte ekan kerran tavannu 2005″ eihän sitä kaikkea aina äiditkään tiedä…

ai nii joo. antin kravatti ja mun sukkanauha pitäs tilata.. ne kun pitää olla manun kraka ja sukkanauha. pitäähän manun päästä häihin osalliseksi oli muuten hienot ihan oikeestikki, että kelpaa ne päällä ollakin sitten!

niin se vaan menee. mulla ei tuo siivoaminen nappaa ei sitten ollenkaan! täällä on imuroitu ja matot laitettu rullalle, mutta minä se vain en saa niitä mattoja pihalle.. laiskaako? ei suinkaan. saamatonta pikemminkin. Antti on imuria ulkoiluttanut ja mulle jäi vessan pesu ja luutuamishommat, mikä siis maksaa? puolet hommasta on tehty ja vessan pesukin on 15minuutissa ohitse. onpahan vain edessä loistava tulevaisuus, isäntä siivoaa ja emäntä vaan datailee noh, jos nyt saisi reipastuttua ja alkaisi hommiin. eihän nyt kukaan halua lapamatoa naida?